Pikku artikkeli ropeista. Kirjoitettu melko väsyneenä myöhään, parempi versio tulee sitten kun kirjoitan tätä ei-väsyneenä. Myös lisäyksiä tekstiin tulee, kunhan niitä kerkiä muiden kiireisten hommieni lomassa kirjoitella. Tekstin sisällön loogisuutta voi ja tuleekin kyseenalaistaa, kuten myös tekstin jaottelua - olen kirjoittanut tätä pätkissä, enkä yhtenä kokonaisuu- tena. Jos kysymyksiä, kommentteja,ehdotuksia,valituksia tai mitä tahansa vastaavaa tulee, niin minut tavoittaa parhaiten emaililla osoitteista : stormcrow@jkto.jurva.fi ja timopa@veteli.kpnet.fi
Olen myös kohtuullisen useasti ircissä, tietenki kanavilla #rope ja #rpg, puhumaan saa tulla, nick on Stormcrow.
- Stormcrow aka Timo Palola
Roolipelit ovat saavuttaneet valtaisan suosion verrattuna siihen pieneen harrastelijaryhmään joka niillä oli parikymmentä vuotta sitten. Tästä huolimatta niillä on yhä hieman negatiivinen maine, etenkin saatananpalvonta yhdistetään helposti roolipeleihin. Tämä johtuu yleensä siitä että näiden väitteiden esittäjät eivät tiedä laisinkaan mitä roolipelit ovat. Ja sitä mitä ihmiset eivät tunne, he pelkäävät. Joten roolipelien niskaan on helppo vyöryttää erilaisia syytöksiä. Tämän teksin tarkoitus olisi antaa kaikille jonkinlainen käsitys siitä mitä roolipelit ovat ja miksi niitä pelataan.
Roolipeli on eräänlainen tarina. Kuten kaikissa tarinoissa, myös roolipeleissä on kertoja. Tätä kertojaa nimitetään yleisimmiten pelinjohta- jaksi (PJ), joskin muitakin nimityksiä on. Tarinassa on myös hahmoja, sekä pää - että sivuhahmoja. Pelaajat yleensä ottavat näiden päähahmojen roolin osakseen, ja osallistuvat PJ:n luomaan tarinaan. Roolipelit kuitenkin poik- keavat tavallisesta tarinasta, sillä normaalissa tarinassahan kertoja määrää täysin tarinan kulun. Roolipelissä kertoja onkin luonut vain rungon tarinalle ja käyttää tätä runkoa apunaan antaessaan pelaajien muokata hänen tarinaansa suuntaan tai toiseen.
Jokaisella pelaajalla on siis oma roolihahmonsa. On tärkeää muistaa että pelaaja ja hänen hahmonsa ovat kaksi aivan eri asiaa. Tällä hahmolla on täysin oma persoonansa, ja pelaajan tarkoitus on pelata hahmon persoonaa, eli toimia tilanteissa kuten hahmo toimisi, ei kuten hän itse toimisi. Aloittelevilla pelaajilla tämä usein unohtuu pelin tuoksinassa, mutta mitä enemmän pelikokemusta tulee, sitä luontevammin hahmon pelaaminen alkaa sujumaan.
Pelinjohtajalla taasen on eräällälailla isompi urakka. Siinä missä pelaajilla on vain yksi hahmo pelattavanaan, on pelinjohtalla koko loppu maailma pelattavanaan. Homma ei kuitenkaan ole mahdoton, vaikka se siltä saattaa aluksi tuntuakin. Yleensä "maailma" rajoittuu lähinnä siihen mikä koskettaa pelaajien hahmoja. Vaikka pelinjohtaja onkin luonut pelille kehyksen, ei hän silti ole yksin pelistä vastuussaa vaikka pyörittääkin maailmaa. Loppujen lopuksi hän on vain ohjaaja, pelaajilla on hallussaan päähahmot joiden toiminta määrää pitkälle tarinan kulun.
Roolipelejä on nykyään lukuisia, niiden luetteleminen olisi pitkä homma. Nykyään pelejä suolletaan aika paljon, mutta useat niistä ovat, valitettavaa kyllä, liukuhihnatuotteita. Tietenkin pelien seasta on noussut esiin pelaajien suosikkeja. Tunnetuimpia lienevät AD&D, MERP,Rolemaster, Vampire ja Cyberpunk 2020. Pelien valikoima on laaja, kuinka aloitteleva pelaaja voi valita kaiken roskan seasta juuri sen öoikeanö pelin itselleen? Hankala kysymys,eikä siihen juurikaan ole vastausta. Tulisi kuitenkin muistaa ettei pelillä niin juurikaan ole väliä, koska on käytössä mitkä tahansa säännöt & systeemit, on roolipelaaminen se asia johon tulisi keskittyä. Ajan kuluessa jokaiselle tulee yksi lempipeli, jota sitten puolustetaan henkeen ja vereen (joskaan AD&D:ta harva puolustelee henkeen ja vereen :)
Roolipelit ovat harrastus, joka yleensä ei joko kiinnosta lainkaan tai sitten se vie täysin mukanaan. Hauskanpitäminen on pelaamisen tärkein syy yleensä, joskin jotkut tuovat aina jotain syvällisempiäkin syitä mukaan, tyyliin "roolipeleistä oppii, ne kasvattavat ihmisen luonnetta" jne. Itse pelaan roolipelejä koska se on hauskaa, jos luonteeni tästä kasvaisi niin se ei mihinkään mahtuisi. Ei roolipelien pelaamiseen tarvi syytä, jos pidät siitä niin pelaa toki, ei mikään sinua estä (paitsi sinä itse).
Roolipelit voidaa luokitella kolmeen alaluokkaan (tai itse ainakin ne jaottelen) :
Näillä nimillä en toki tarkoita sitä että fantasiapelit olisivat kaikki menneisyyden pelejä ja scifi tulevaisuudessa. Fantasiapeleillä tarkoitan lähinnä pelejä, joissa magia, myytit,legendat ja yliluonnolliset ilmiöt ovat totta. Tällä lajilla (kuten muillakin) on omia alalajejaan, joita sitten riittääkin. Nykyajalla tarkoitan lähinnä pelejä jotka vastaavat lähes meidän omaa aikaamme, teknologiatason ollessa sama ja myyttisten ainesten loistaessa poissaolollaan. Scifi taasen on juuri sitä mitä nimikin sanoo - lasermiekkoja,avaruusaluksia kiitämässä aurinkokunnasta toiseen ja androideja riehumassa joka puolella. Näistä tyyleistä no myös erilaisia sekoituksia, esim. Shadowrun.
Oma lempilajini on fantasia, johon suurin osa pelaajista lienee myös ensimmäisenä tutustunut. Suurin osa roolipelien tarjonnasta onkin fantasia- painotteista, syytä en tiedä eikä se totta puhuen kiinnostakaan. Fantasian tyypillisiä pääpiirteitä voisin luetella hieman :
- yleensä maailmassa on olemassa jonkinlainen vastakkainasettelu, tyyliin "hyvä vastaan paha" tai "valo vs. pimeys", joskaan nykyään pyritään jostain syystä saamaan aina aikaan maailma jossa asiat eivät olisi niin yksinkertaisia. Itse taasen pyrin saamaan aikaan maailman joka olisi fantasiamaailma, eikä meidän maailmamme siirrettynä fantasiaan. Kenties asiat eivät ole niin mustavalkoisia nykyään mutta hei, fantasia on loppujen lopuksi juuri fantasiaa!
- Taikuutta on aina olemassa - enemmän tai vähemmän. Taikuus on luultavasti ensimmäinen asia mikä fantasiapeleistä tulee mieleen (jos haltianaisia ei oteta lukuun), ja taikuus onkin melkoinen tekijä peleissä. Riippuen tietysti maailmasta ja peliporukasta, vaikutus voi olla pienistä loitsuista, kuten valo, mahtaviin loitsuihin jotka muuttavat koko maailman kohtaloa
- Maailma on menossa älyllisesti taaksepäin. Tämä on usein paikkansa pitävää fantasiassa, missä vanhat ja muinaiset sivilisaatiot joutuvat väistymään tyhmempien, mutta evoluution kannalta vahvempien edeltä. Muinaisina aikoina tiede ja taikuus on fantasiapeleissä yleensä lähes rajatonta, kun taasen pelit sijoittuvat hieman öprimitiivisempäänö aikaan
- Maailma on outo paikka, eikä siitä tunneta läheskään kaikkea. On läpäisettömiä metsiä, ylittämättömiä vuoria, loputtomia meriä. Useat ulottuvuudet jotka ovat olemassa tuovat myös laajuutta,kuten myös matkustuskeinojen rajallisuus, joka rajaa mahdollisuudet tutkia maailmaa
Fantasiagenren alalajeilla jokaisella on sitten omat piirteensä, mutta ylläluetellut pitänevät enemmän tai vähemmän paikkansa jokaisessa. Näistä lisää myöhemmin.